Home is where the snail is

Noniin. Nyt olisi aika yhdelle herppipostaukselle. Aiheena siis kotilot (lähinnä lajit joista itsellä on eniten kokemusta), niiden alkuperä ja hoito.

Varsinainen kotiloharrastus alkoi 27.6.2013 kun kolme Achatina fulica var. white jadea kolahti alas postiluukusta. Olen ala-asteikäisesta asti haaveillut akaattikotilosta, sellaisesta "suuresta kotilosta jonka lempiruoka on kirsikka". Eipä äiti suostunut sellaista koskaan hankkimaan, joten omille muuton jälkeen sellaisia sai tulla taloon. Päätin siis ostaa muutaman akaattikotilon, itseasiassa vielä niiden albiinomuotoja jotka ovat ainakin omaan silmääni kauniimpia kuin tavalliset. Myöhemmin kotiin saapui myös Archachatina marginata var. ovum albiino, joka lopulta osoittautuikin "the lajiksi" ja akaatit saivat muuttaa uuteen kotiin.

Akaattikotiloiden alkuperä ja tausta:

Akaattikotilot (Achatina fulica) ovat lähtöisin Itä-Afrikan sademetsistä josta ne ovat levinneet laajalle alueelle. Terraario-oloissa niitä pidetään ympäri maailmaa. Akaatteja kasvatetaan paljon ruuaksi niiden suuren koon takia. Vieraslajina akaattikotiloilla ei ole ollut tarpeeksi luontaisia vihollisia, joka lienee yksi syy niiden laajaan levinneisyyteen. 

Akaattikotiloita on olemassa eri alalajeja ja värimuotoja. Olosuhdevaatimukset saattavat vaihdella jonkun verran lajien välillä. Useimmat harvinaisemmista värimuodoista jäävät myös pienempikokoisiksi kuin "tavalliset" akaattikotilot.

Millainen lemmikki kotilo on?:

Akaattikotilot ovat sekä helppoja että kauniita lemmikkejä. Ne ovat täysin äänettömiä, hajuttomia eivätkä aiheuta allergiaa siinä määrin missä monet muut lemmikit. Ne eivät vaadi hurjasti aikaa, tilaa tai rahaa. Ne ovat täysin onnellisia omassa pienessä asumuksessaan, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Kotilo sopii siis kenelle tahansa kiinnostuneelle, vauvasta vaariin! :)

Vauva-ovumin hurjan kaunis kuori!

Ylläpito ja asuttaminen:. 

Mitä akaattikotilo vaatii?

- Sopivan kokoisen (minimi yhdelle aikuiselle 30 litrainen terraario, useammalle 20 litraa per kotilo) ja turvallisen (ei myrkyllisiä kasveja, pakoreittejä tai kovia sisustuselementtejä) asumuksen, jossa ilma vaihtuu tarpeeksi (pohjamateriaali ei homehdu, mutta kosteus pysyy sopivana)

- Riittävästi monipuolista ruokaa (kasviksia ja hedelmiä, hiukan proteiinia silloin tällöin. Ei viljaa!)

- Kalkinlähteen (seepiansuomu tai liitujauho) joka pitää kuoren vahvana ja kauniina!

- Sopivan lämpötilan, n. 22-24 astetta ja ilmankosteuden 70-85% (järjestetään sumuttamalla terraariota päivittäin) Osalle alalajeista suositellaan hieman korkeampaa lämpötilaa sekä ilmankosteustasoa.

Kotiloiden terraarioon laitetaan pohjamateriaaliksi lannoittamatonta turvetta tai multaa. Lisäksi erilaiset eläinkaupoista ostettavat "tiilisammalet" käyvät turvotettuina kotiloterraarioihin. Pohjamateriaalia saa olla paksulti, vähintään kotilon kuoren pituuden verran, sillä monet kotilot kaivautuvat pohjamateriaaliin nukkumaan. Asumuksen voi sisustaa oikeilla tai muovisilla kasveilla. Oikeat kasvit tulevat usein syödyksi tai jyrätyksi (parisataa grammainen kotilo liiskaa helposti hennoimmat kasvit) ja niiden tulisi kestää kosteita olosuhteita. Muitakin sisustuselementtejä voi lisätä mielikuvitusta käyttäen. Kovat materiaalit (kivet tai keraamiset esineet) eivät sovellu kotiloterraarioon. Kotilot saattavat tipahdella katosta tai seiniltä, ja alle sattunut kivi voi särkeä kotilon kuoren kohtalokkaasti.

Juoma-astia ei ole välttämätön, sillä kotilot saavat nestettä syömästään ravinnosta ja terraarion kosteista seinistä. Laakea, matala allas kuitenkin haiduttaa mukavasti vettä ja nostaa näin ilmankosteutta. 

Kuvassa kaksi luonnosta  poimittua lehtokotiloa suvun
jatkamispuhuissa.

Lisääntyminen:

Useimmat kotilot ovat hermafrodiitteja, eli kaksineuvoisia. Se tarkoittaa sitä, ettei kotiloissa ole varsinaisia naaras- ja koirasyksilöitä. Jokainen tuottaa sekä koiraan että naaraan sukusoluja.

Akaattikotilot tulevat sukukypsiksi hieman yksilöstä ja lajista riippuen puolesta vuodesta vuoden ikäiseen. Munia saattaa tulla muutaman viikon tai kuukausien välein, jopa useita satoja kerralla.

Jos aikuisia kotiloita on useampia eikä niitä aiota lisäännyttää, on kotiloiden munista hankkiuduttava eroon oikeaoppisesti. Jos kotilot ovat läheistä sukua, niiden munia ei pidä missään nimessä säästää, niiden levittämisestä (=pois myymisestä/antamisesta) puhumattakaan. Myöskään lajien välisiä risteytyksiä ei tule säästää, jotta Suomen vähäisetkin kotilokannat pysyisivät puhtaina ja terveinä. Terraarioon voi siis asuttaa turvallisesti keskenään melko samankokoisia eri kotilolajeja, kunhan niiden olosuhdevaatimukset ovat samat ja munista hankkiutuu eroon asiaan kuuluvasti! Sukurutsaus ym. huono suvun jatkaminen tekee hallaa koko kotilokannalle. Eläinten elinikä laskee ja ne eivät enää saavuta "täyttä mittaansa".

Saatavuus:

Suomessa lemmikkikotiloiden saatavuus ja eri lajien tarjonta on melko huonoa. Yleisimpiä lajeja löytyy kyllä halukkaille, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan. Eläinkaupatkin myyvät joskus kotiloita, tavallisimmin juurikin perusvärisiä akaattikotiloita. Hinnat pyörivät yleensä useissa kymmenissä euroissa, kun kasvattajalta (todennäköisesti parempi sukuisen) "samanlaisen" kotilon voi saada muutamalla eurolla. Varsinkin normaalivärisiä akaatteja myydään paljon, usein myös lahjoitetaan. Poikasia syntyy joka harrastajalla, jolla on useampi yksilö eikä hän huolehdi munia pois terraariosta. Näin markkinoilla olevat akaattikotilon poikaset ovat hyvin usein läheistä sukua keskenään ja tehneet jo aivan liikaa jälkeläisiä (sukua jää mahdollisesti jatkamaan hyvinkin paljon samojen geenien kantajia). Kannattaa siis kysyä myyjältä, ovatko vanhemmat erisukuisia. Ihan kuten muidenkin eläinten kasvatuksessa, kasvattajalla on aina vastuu valita jalostuskäyttöön tulevat eläimet huolella. Kotiloidenkaan ei voi antaa lisääntyä holtittomasti, vaikka niiden kasvatus ja hoito eivät ole verrattavissa esimerkiksi lemmikkikoiraan.

Aktiivisuus:

Kotilot ovat liikkeellä pääasiassa hämärään aikaan, joten päivisin niitä ei hirveästi näe. Terraarion valaistus ei myöskään ole välttämätön, sillä kotilot viihtyvät hämärässä. Osa kotiloista tykkää "kiipeillä", toiset kömpivät mielummin pohjamateriaalin turviin. Erityisesti nuoremmat ja pienemmän kotilot kiipeilevät pitkin asuntonsa seiniä, kun taas isokokoisemmat kotilot harvemmin lähtevät maasta mihinkään.

Ruoka on hyvä tarjoilla ilta-aikaan, kun kotilot heräilevät etsimään evästä. Jos ruuan laittaa aamulla tai päivällä, se tulee harvoin syödyksi ennen yötä.

Meidän nuoret jadet limailevat mielellään pitkin laseja ja nukkuvat katossa :D

Koko ja elinikä: Omat white jade-kotiloni olivat tullessaan 2-3cm pitkiä kuoreltaan. Kotilon koko mitataan siis kuoresta. Kolmisen kuukautta myöhemmin kokoa oli jo ~6cm. Odotettavissa on, että jadet kasvaisivat noin 10 senttisiksi kuoreltaan. Yli 13 senttiset akaattikotilot ovat harvinaisia, mutta niitäkin on. Akaattikotilot elävät normaalisti 5-10 vuotta. Hyväsukuinen ja hyvin pidetty yksilö saattaa elää paljon sitäkin kauemmin!

Thallium eli "Tälli" 2,5kk ikäisenä!

Archachatina marginata var. ovum (albino)

Tiivistettynä nyt tästäkin lajista.. Hoito on pääosin täysin samanlaista kuin akaattikotiloilla!

- Ovumit kuuluvat maailmaan suurimpiin kotilolajeihin, ne voivat kasvaa jopa 20 senttiseksi kuoreltaan!

- Alunperin lähtöisin Länsi-Afrikan rannikkoalueilta

- Elävät normaalisti 5-7 vuotta

- Yksi suurikokoinen, aikuinen yksilö vaatii n. 80 litraisen asumuksen

- Tarvitsee lämmityksen päivisin (26-30 astetta, öisin saa laskea jopa alle 22 asteen)

- Kosteutta 80-90%

- Sekasyöjä (samanlainen ruokavalio kuin akaateillakin)

- Sukukypsiä 1-2 vuoden ikäisenä, munii kerralla paljon vähemmän verrattuna akaattikotiloihin, keskimäärin kymmenisen munaa

Ovum tullessaan, arviolta n. 8kk ikäisenä

Yllä näkyvä kotilo on siis A. marginata var .ovum. Se on lähtöisin Tsekistä, eikä sen tarkkaa ikää ole tiedossa. Eräs suomalainen kotiloharrastaja tilasi kotilon Suomeen, ja hänen luotaan se muutti minulle.

Tässä kaikki tällä kertaa :) Yrittäkää saada selko tekstistä, tämä postaus oli hurjan vaikea jäsentää helposti ymmärrettäväksi.. Jos epäselvyyksiä jäi, kysäise!

- Mosse