tiistai 24. kesäkuuta 2014

Happy cat?


HUOM! Tämä postaus sisältää materiaalia,
 joka saattaa järkyttää herkimpiä lukijoita!


Aiheena tänään on ulkokissat (ulkoilee vapaasti) vs sisäkissat (ulkoilee vain valvotusti tai ei lainkaan).


Zazu, melkein 3kk
Olen jo pitkään yrittänyt vältellä tämän postauksen kirjoittamista, monestakin syystä. Yksi syy on se, että olen itse täysin ristitulessa asian kanssa. Toinen syy on se, että ymmärrän hyvin molempia näkökulmia.
Meillä on täällä kotona, kerrostalossa kaksi sisäkissaa; Rita ja Minttu. Kolmas kissani Zazu asuu äitini luona maalla ja elää ulkokissana, käyden välillä sisällä ruokailemassa ja nukkumassa. Olen jokseenkin "maalainen", ja hiirikissat ovat tulleet tutuksi vauvasta asti. Mummolassa on ollut ulkokissoja, ja niitä on ollut paljon tuttavapiirissä sekä kavereiden perheissä. Jopa taajamassa, rivitaloissa asuvat kissat ulkoilivat säännöllisesti. Meilläkin on ollut kissoja, niin sisä- kuin ulkokissojakin. Maalle muuton (2008) jälkeen kissoilla on ollut vapaa pääsy ulos aina halutessaan.


Haluan ilmaista itseni edes jollain muotoa puolueettomasti, mutta suositellen parhaaksi näkemääni ratkaisua kissan terveyden, hyvinvoinnin sekä onnellisuuden kannalta. Ihmisen tarpeita, mielihyvää tai muitakaan seikkoja en ota huomioon loppupeleissä, mutta listaan nekin ylös.
Tästä aiheesta on käyty keskusteluita varmasti vuosikymmeniä, ja keskustelu tuskin koskaan päättyy yhteisymmärrykseen. Aina joukossa on päättömiä argumentteja, tulee riitaa ja toista osapuolta syytetään huonoksi kissanomistajaksi. En halua joutua osaksi yhtä tälläistä "loppumatonta kierrettä", mutta haluan nostaa tämänkin kissan pöydälle, niin sanotusti.


Akseli Gallen-Kallela: Akka ja kissa, 1885


Jospa aloitan kertomalla hiukan kissan historiaa Suomessa: 

Kun kissa kesytettiin maanviljelyksen alkamisen aikoihin, siitä on pikkuhiljaa tullut myös seura- ja lemmikkieläin. Suomeen ensimmäiset kissat ovat tulleet Wikipedian mukaan rautakauden lopulla, 800-1000 jaa, kun taas Aboa Vetuksesta on löydetty tiedettävästi Suomen vanhin kissan luuranko - kyseinen kissa on elänyt vasta 1600-luvulla. Joka tapauksessa kissa on ollut Suomessa satoja ja satoja vuosia, ja se onkin nykyään koiran ohella suosituin ja yleisin lemmikkieläin.
Kissa on kautta aikojen kuulunut Suomen historiaan ja kansanperinteeseen; se on tehnyt työtään talleissa, navetoissa ja viljasäilöissä hiirten ja muiden pienjyrsijöiden metsästäjänä. Etenkin entisaikaan kissa oli hyvin tärkeä viljelijöille; ilman kissoja suuri osa viljasta olisi mennyt hukkaan kun tuholaiset pilasivat sen jätöksillään. Myös tartuntataudit saattoivat levitä saastuneen viljan välityksellä.
Tänä päivänä on kuitenkin paljon kissaa tehokkaampia tuholaishävittäjiä; on myrkkyjä, loukkuja ja karkottimia. Silti suuri osa viljelijöistä ja vanhemmasta ikäpolvesta käyttävät yhä kissaa hiiren pyytäjänä.


Kuvitteellinen idylli, jossa kissa ulkoilee vapaasti.
http://petinforum.com/2013/08/01/indoor-vs-outdoor-cats/
Ulkokissoja pitävät ihmiset usein paheksuvat sisäkissojen omistajia. Ulkokissakeskustelu saattaa saada myös "rotukissat vs maatiaiset"-vivahteen, jossa rotukissoja omistavat sisäkissa-ihmiset leimataan hienohelmoiksi ja nipottajiksi.
"Kissa on onnellisin kun se saa olla vapaa ja toteuttaa vaistojaan luonnossa" - lienee yleisin perustelu sille, miksi kissan tulisi saada olla vapaana. Myös luonnollista ruokavaliota ja sisälle merkkailua/muista syistä sisälle pissailua pidetään syynä antaa kissan ulkoilla valvomatta.
Se, että sisäkissa ei voi olla onnellinen on pötypuhetta. Sisällä vakituisesti asuva kissakin voi vaania ja saalistaa; ei toki elävää, aitoa hiirtä (sellaisen mahdollisuuden antaminen olisi laitonta) mutta leluja tai kissakaveriaan. Kissaa on erittäin tärkeä aktivoida. Ulkoileva kissa saa runsaasti mieltä virkistäviä ärsykkeitä sekä liikuntaa, joten valjaissa tai ulkotarhassa oleileva kissa saa mukavaa vaihtelua sisäkissan elämään. Kytkettynä ulkoileminen on paitsi kissalle turvallista, että palvelus Suomen luonnolle.
Yksi tekosyy on juurikin kytketyn kissan ulkoiluttaminen: monelle on kynnys pukea kissa "epämukaviin" valjaisiin, joihin se kuitenkin tottuu nopeasti. 


Kissa ei kuulu Suomen luontoon.

Aiemmassa postauksessani on linkki uutisesta, joka on mielestäni pöyristyttävä. Kissa on vieraslaji ja se tappaa hirvittävät määrät Suomen alkuperäistä eläimistöä. Ruokalistalla saattaa olla myös suojeltu ja vähälukuinen eläinlaji. Kissa on petoeläin, eikä se voi vaistoilleen mitään. Kissa ei voi määritellä, onko sen pyydystämä saalis suurilukuinen tuholainen vai uhanalainen laji. Suomessa joka kymmenes laji on uhanalainen. Kissa on luokiteltu haitallisiin vieraslajeihin, joka tarkoittaa sitä että se kilpailee alkuperäislajien kanssa aiheuttaen jopa alkuperäisten eläinlajien häviämisen.


Emberiza aureola, kultasirkku - Suomessa äärimmäisen uhanalainen,
kansainvälisesti vaaraantunut (= lajiin kohdistuu
suuri uhka hävitä luonnosta keskipitkällä aikavälillä)


Mielestäni jokaisen kissanomistajan tulisi ottaa vastuu kissastaan, siitä ettei se vahingoita luontoa ja itseään. Ajatellaan vaikkapa frettiä eli kesyhilleriä. Mitä tapahtuisi, jos suuri osa fretinomistajia päästäisi lemmikkinsä kulkemaan irrallaan ulkona? Se tappaisi suuret määrät samoja eläimiä, kuin kissa. Se myös saattaisi syrjäyttää Suomen alkuperäisiä näätälajeja, kuten minkki on jo tehnyt vesikolle. Myös kärppien lukumäärä Suomessa on vähentynyt lähes puoleen viimeisen 20 vuoden aikana, kertoo Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos vuonna 2007 (Wikipedia), joka johtuu luultavasti pääasiassa saaliseläinten (pienjyrsijät) vähyydestä.
Vapaana kulkeva fretti altistuisi tartuntataudeille, loisille, isommille pedoille, myrkyille ja liikenteen vaaroille ihan yhtälailla kuin kissakin.


Kissa on arvokas eläin.
Turvallista ulkoilua ulkotarhassa.
http://incat.fi/cgi-bin/yabb2/YaBB.pl?num=1220949867/15

Jokaisen ihmisen hoiviin otetun elätin, lemmikin, harrastuseläimen tai hyötyeläimen tulisi saada arvoistaan kohtelua. Lemmikki on rakastettu perheenjäsen, josta tulisi pitää yhtä hyvää huolta kuin vaikkapa ihmislapsesta. Ei tietysti täysin verrannollisesti; eläintä ei tulisi pitää ihmisenä eikä sitä tulisi inhimillistää ("nokun se haluaa syödä jäätelöä, kyllä se tietää mitä se voi syödä ja mitä ei" tai "jos mä olisin kissa, niin tykkäisin pitää vaaleensinisiä sukkia"). 

Maatilalla asuva maatiais- eli kotikissa on hyötyeläin, sitä ei välttämättä pidetä lemmikin arvossa. Silti sen tulisi saada yhtälailla mahdollisuus terveydenhuoltoon eläinlääkärillä, loishäätöihin, rokotteisiin, sterilaatioon/kastraatioon, laadukkaaseen ruokaan ja suojaisaan paikkaan jossa levätä. 

Kissoilla voi olla myös perinnöllisiä sairauksia, jotka vaativat säännöllistä lääkärintarkastusta ja mahdollisesti jopa lääkitystä. Ulkoilevan kissan terveydentilaa ei pystytä mielestäni tarkkailemaan riittävästi. Terveydentilan seuraamiseen kuuluu niin painon kuin silmien, hampaiden, turkin, ihon, ja kynsienkin tarkkailu. Myös perusterve kissa pitäisi käyttää säännöllisesti eläinlääkärin tarkastuksissa sekä rokotettavana. (Vähintään kissarutto ja kissanuhat rokotukset)


Kissan suolinkaisia
http://www.axilur.com/kissa/kissan-sisaeloiset.asp
Suuri osa (83% Mustin ja Mirrin sekä SEYn suuren kissatutkimuksen mukaan, 2012) kissanomistaja loishäätää kissansa. Hyvä juttu. Mutta tiesittekö tämän? Ulkona pääasiallisesti elävä kissa kantaa suolistossaan (ja mahdollisesti myös turkissaan) loisia lähes kaiken aikaa. 
2-4 vuodessa tehtävä loishäätö karkottaa syöpäläiset hetkeksi; noin kuukaudeksi riippuen loishäätövalmisteen vaikutusajasta. Ulkoileva kissa saalistaa päivittäin jyrsijöitä ja lintuja, jotka suurella todennäköisellä kantavat erilaisia loisia. Jos kissan puolustuskyky on jostain syystä alhainen, loistartunta saattaa vaikuttaa myös yleiskuntoon. Lyhyelläkin aikavälillä.  Osa kissoilla tavattavista loisista voi tarttua myös ihmiseen! 
Rokottamattomat ulkokissat voivat kantaa ihmisen mukana rokottamattomiin sisäkissoihin myös erittäin vaarallisia tartuntatauteja. Tämä pistää miettimään, että kenen kanssa uskaltaa olla tekemisissä, kun miettii omien kissojen terveyttä..




Seuraavaksi muutama vastaväite ulkokissoja puolustaville ihmisille, jotka esittävät seuraavan kaltaisia argumentteja:


1. Ulkoileva kissa on onnellisempi kuin sisäkissa.
Kissalle on mahdollista järjestää riittävästi sen tarpeita tyydyttäviä aktiviteetteja myös sisätiloissa. Myös sisäkissa voi ulkoilla, se tulee vain toteuttaa kytkettynä ja valvonnan alaisena. Mikäli kissan aktivoiminen, hiekkalaatikon siivoaminen ja muu kissan hoitoon kuuluva vaiva kuulostaa liian suurelta - kissa ei ole sopiva lemmikki sinulle. Älä hanki sellaista.


2. Ei ulkokissasta saa enää sisäkissaa. Se pissailee sänkyyn ja karkailee ovista ja ikkunoista.
Ensimmäisenä täytyy huolehtia siitä, ettei kissa pääse karkaamaan. Jos kissa oppii avaamaan ovia, hakaset oviin. Ikkunat kiinni tai ikkunoihin kissanpitävät tuuletusverkot. Varaudu aina sisälle tullessasi siihen, että kissa saattaa olla ovella vastassa. Toiseksi, varaudu siihen että pitkään ulkona elänyt kissa saattaa protestoida sisällä oloa. Se saattaa maukua, pissailla vääriin paikkoihin (kenties ei ole sisäsiisti tai kärsii virtsatieongelmista) ja raapia ovia - päiväkausia. Se lopettaa kyllä, kun huomaa ettei pääse ulos. Muista tarjota kissalle tekemistä, riittävästi rauhallisia nukkumapaikkoja, puhdasta vettä ja laadukasta ruokaa. Lisää vinkkejä ulkokissasta sisäkissaksi muutokseen voin antaa myös henkilökohtaisesti. Lisäksi ajattelin myös kirjoittaa aiheesta tekstin myöhemmin :)

http://catsnco.wordpress.com/2012/01/03/outdoor-cats-pros-cons/

3. Kissa on petoeläin. Ei se viihdy sisällä, sen tarvitsee elää vapaana ja saalistaa!
Entäs koira? Onko nekin onnettomia kun elävät pääasiassa sisätiloissa? Koko elämänsä sisällä viettävät koiratkin ovat onnellisia ja terveitä kun niille tarjotaan tarpeeksi tekemistä ja liikuntaa. Miksi kissa olisi poikkeus, jonka saa laskea vapaaksi luontoon?

4. Sisäkissat eivät liiku tarpeeksi ja lihovat muodottomiksi.
Leikitä kissaasi, ulkoiluta sitä valjaissa tai ulkotarhassa ja hanki sille mahdollisesti lajiseuraa. Myös ruokavaliolla on todella suuri merkitys painoon.

5. Kissoja on pidetty aina ulkona.
Kissan irti pitäminen on eläinsuojelurikkomus, heitteillejättö. Jos joku muu pitää kissaansa vapaana, miksi sinä tekisit niin? Ilman valvontaa kulkeva kissa pääsee myös paikkoihin jotka järjestyslaki on erikseen kieltänyt.

6. Ostin kissani tori.fistä ja myyjä halusi sen nimenomaan ulkokissaksi (maalle).
Lemmikinomistaja on velvoitettu pitämään huolta eläimestä jonka on ottanut elätettäväkseen. Myyjä ei ole enää vastuussa eikä uusi omistaja ole tilivelvollinen ostamastaan eläimestä. Ulkokissoiksi myytävät kissat ovat valitettavan usein sairaita ja ne pissailevat sisälle (saattaa johtua virtsakivistä). Kun kissa lasketaan ulos, pissailuongelmaa ei huomata = sitä ei ikään kuin ole olemassa.

7. Kissat pitävät tuhoeläimet poissa tontilta ja saavat samalla luonnollista syötävää.
Nykypäivänä on paljon kissaa tehokkaampia torjuntamenetelmiä. Kissa saattaa myös saada saaliikseen jyrsijän, joka on juuri syönyt esim. rotanmyrkkyä. Pahimmassa tapauksessa kissa menehtyy siihen, jopa tuskallisemmin kuin itse jyrsijä. Myös pelloilla käytettävät torjunta-aineet ja lannoitteet joutuvat usein saaliseläinten vatsaan rehun mukana. Nekin voivat aiheuttaa kissalla hengenvaarallisia myrkytysoireita.


Katukissa
http://www.catster.com/lifestyle/people-feeding-stray-feral-cats-make-me-mad


Kissan päästäminen vapaaksi ilman valvontaa on eläinsuojelurikos:

"Kissojen vapaana pitäminen taajamassa

15.09.2009
Etelä-Karjalan poliisilaitos
Etelä-Karjalan poliisiin on tullut useita yhteydenottoja koskien kissojen vapaana pitämistä taajamassa. Poliisilta on tiedusteltu muun muassa hyväksyttäviä toimenpiteitä asian suhteen. 
Lainsäädännön mukaan kissa ei saa kulkea vapaana taajamassa ilman valvontaa. Kissan tulee suoran valvonnan lisäksi olla kytkettynä kuntopoluilla tai sen kaltaisilla juoksuradoilla. Kissan omistajan tai haltijan on pidettävä huolta, ettei eläin pääse lainkaan järjestyslaissa erikseen mainituille alueille (yleinen uimaranta, lasten leikkipaikaksi varattu alue, toriaikana torille, yleiseen käyttöön kunnostetulle ladulle tai urheilukentälle) jollei se ole erikseen sallittua. Vaikka järjestyslaki ei suoranaisesti edellytä kissan pitämistä kytkettynä taajamassa, lienee se yksinkertaisin ja käytännöllisin keino samalla noudattaa kaikkia säännöksiä ja huolehtia lemmikkieläimen turvallisuudesta. Lemmikkieläinten pitämistä koskevissa säännöksissä on edellytetty, että eläimen omistajan tai haltijan tulee ryhtyä kohtuullisiin toimiin eläimen karkaamisen estämiseksi. Vailla omistajansa tai haltijansa suoraa valvontaa kulkeva kissa on eläinten suojelua koskevissa säädöksissä määritelty heitteillä olevaksi.

Rikoslain 44 luvun 15 §:n pykälän perusteella sellaisen eläimen, jonka tiedetään olevan vaaraksi ihmiselle, tulee olla asianmukaisesti vartioitu. Vastuullaan olevan eläimen asianmukaisen vartioinnin laiminlyönnistä on säädetty rikoslaissa sakkorangaistus. Kissojen osalta vaarallisuusarvioon vaikuttaa se, että kissojen ulosteen on todettu olevan infektoituneen lihan ohella keskeisin tartunnanaiheuttaja toksoplasmoosi- nimiseen tautiin, jonka aiheuttaja on Toxoplasma gondii -niminen alkueläin.  ” Taudin tärkein ilmenemismuoto on sikiön toksoplasmoosi, joka voi syntyä, kun nainen saa tartunnan odotusaikana. Tauti aiheuttaa sikiölle elinvaurioita. Suomessa syntyy vuosittain noin 50 synnynnäisen toksoplasmoositartunnan saanutta lasta, joista suurin osa on syntyessään oireettomia. Myöhemmin, 10–20 vuoden kuluessa, lähes kaikille ilmaantuu näkö-, kuulo- tai aivovaurioita. Jos tauti todetaan heti syntymän jälkeen, vammat voidaan välttää lääkityksellä. Taudin ehkäisynä etenkin raskausaikana odottavan äidin on syytä välttää tartunnanlähteitä, kissoja ja raakaa tai huonosti kypsennettyä lihaa.”

Eläinsuojelulain 15§:n mukaan irrallaan tavatun lemmikin saa ottaa kiinni ja toimittaa kunnalliseen talteenottopaikkaan tai löytöeläinkotiin. Säädöksen mukaan kunnan on huolehdittava alueellaan irrallaan tavattujen ja talteenotettujen koirien ja kissojen sekä muiden vastaavien pienikokoisten seura- ja harrastuseläinten tilapäisen hoidon järjestämisestä. Talteenotettua eläintä on säilytettävä vähintään 15 päivän ajan, minkä jälkeen kunnalla on oikeus myydä, muutoin luovuttaa tai lopettaa eläin. Kunnalla on oikeus periä eläimen omistajalta tai haltijalta korvaus eläimen talteenotosta, hoidosta ja mahdollisesta lopettamisesta aiheutuneista kustannuksista.

Metsästyslaissa (615/1993) on säädetty koiran ja kissan pitämisestä lähinnä riistanhoidon ja metsästämisen kannalta. Metsästyslain 85§:ssä säädetään kissan huolenpidosta. Säädöksen mukaan kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on kielletty. Metsästyslain 1 luvun 5§:n mukaan villiintyneeseen kissaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin mitä sovelletaan rauhoittamattomiin eläimiin eli villiintynyttä kissaa saadaan pyydystää ja se voidaan tappaa metsästyslaissa säädetyllä tavalla kuten muitakin rauhoittamattomia eläimiä. Villiintynyt kissa on eri asia kuin omilla teillään oleva lemmikkikissa. Villiintynyt kissa muun muassa saa kaiken ravintonsa luonnosta." - http://poliisi.fi/poliisi/bulletin.nsf/vwSearchView/6ED0A68B702D0B62C22576320029B085


Vapaasti ulkoileva kissa altistuu monille vaaroille.

Kissa on petoeläin, mutta se ei pelasta sitä vaaroilta. Toiset kissat tai muut (irrallaan olevat) lemmikkieläimet, isommista pedoista tai ihmisistä puhumattakaan voivat vahingoittaa vapaana kulkevaa kesykissaa. Pienetkin haavat tulehtuvat helposti, aiheuttaen märkiviä paiseita ja laajoja infektioita. Liikenteen vaarat ovat usein kohtalokkaita kissoille. Auton alle jää vuosittain paljon villiintyneitä kissoja, ulkokissoja sekä karkuteille lähteneitä sisäkissoja. Pahimmassa tapauksessa kissa ei kuole heti, vaan jää kitumaan liikuntakyvyttömänä pitkiksi ajoiksi. Vastuuttomat yliajajat kaahaavat tiehensä, jättäen kissan kärsimään yksin. Villiintyneitä kissoja vaivaa usein sisä- ja ulkoloiset, aliravitsemus, silmätulehdukset, ruuansulatusongelmat, raajojen murtumat tai jopa kuoliot. Leikkaamattomat naaraat tulevat tiineeksi jatkuvasti, joka aiheuttaa kohtuutonta rasitusta eläimelle. Myös komplikaatiot raskauden aikana ja synnytyksen jälkeen ovat todennäköisiä. 
Joskus kissat joutuvat myös ilkivallan ja kidutuksen kohteeksi. Ne myös saattavat kokea hyvin epäinhimillisen kuoleman. 


 Klikkaa tästä päästäksesi artikkeliin
Klikkaa tästä päästäksesi toiseen artikkeliin
Suomessa on ollut tietojeni mukaan todella vähän näitä kidutustapauksia, jotka ovat valitettavan yleisiä ulkomailla. Kissanvihaajat tappavat kissoja ympäri maailmaa mitä brutaaleimmilla tavoilla. Kissoja poltetaan elävältä, hukutetaan, ammutaan ilmakivääreillä (ei tapa kissaa), niitä silvotaan ja hakataan eri välineillä. Kissoja myös hirtetään puihin tai tukehdutetaan muovipusseihin. 


PETAn sivuilta löysin TÄLLÄISEN artikkelin, jossa puhutaan vaaroista joita ulkokissat kohtaavat. Linkki sisältää paljon karua kuvamateriaalia, en suosittele herkimpien lukijoiden katsottavaksi! Viereisestä kuvasta pääset lukemaan tarinan kissasta, jota ammuttiin silmään.




Kun ynnäillään hyviä ja huonoja puolia kissan vapaasta ulkoilusta, pääsen ainakin itse tälläiseen tulokseen:

+ Kissa saa paljon liikuntaa
+ Paljon aktiviteettiä ja tekemistä
+ Auttaa pitämään tuhoeläimiä kurissa
+ Kissan hoito vie vähemmän aikaa ja rahaa, kun se ulkoilee

+/- Kenties lajiseuraa (kotona sitä ei välttämättä ole / reviirikiistat ja tappelut)
+/- Luonnonmukaista ruokaa (isäntäväki ei välttämättä tarjoa lainkaan ruokaa / saalis saattaa aiheuttaa myrkytyksen)

- Luonnolle aiheutunut haitta
- Liikenteen vaarat sekä kissojen aiheuttama vaara liikenteessä
- Rotanmyrkky, muut karkoitteet, torjunta-aineet ja lannoitteet
- Petoeläimet
- Tarttuvat taudit (esim. kissarutto, joka tarttuu pelkästään esim. ihmisten vaatteiden välityksellä ulkokissasta sisäkissaan, tai kissan kantamat taudit jotka voivat tarttua myös Suomen alkuperäiseen kissaeläimeen: ilvekseen)
- Loiset (joita kissa voi tartuttaa myös ihmisiin [esim. toxoplasma gondii])
- Leikkaamattomat kissat lisääntyvät holtittomasti
- Tarpeiden teko mm. uimarannoille, lasten leikkipaikoille, pihoille tai virkistysalueille
- Irtokissat työllistävät niin eläinhoitoloita kuin poliisia ja palomiehiäkin
- Mielipaha, kun kissa katoaa, tulee raadelluksi, ammutuksi tai se jää auton alle



Zazu, n. 3kk ja onnellisesti sisätiloissa :)


Yhteenvetona voitaisiin miettiä, kummin on parempi. Kissa elää lyhyemmän, mutta toivottavasti yltäkylläisen ja lajityypillisen elämän tai kissa elää pidemmän, terveemmän, turvallisemman elämän ihmisen seurana kotioloissa. 

Tässä päästään itse otsikkoon: 
Onko ulkokissa todella onnellisempi, kuin mitä sisäkissa voisi koskaan olla? Vuosien kokemuksen ja faktapohjaisen tietämyksen perusteella väitän, että ei. Ulkokissan elämään liittyy niin paljon vaaroja ja stressiä, ettei se voi nauttia olostaan jatkuvasti - tuskin edes suurinta osaa ajastaan. 

Uskon että ulkokissoja tulee olemaan aina, mikään valistus ei niitä poista maailmankartalta. Mutta haluan muistuttaa ihmisiä niistä asioista, joita tapahtuu tietämättämme kun kissa kulkee yksinään korvessa tai siellä taajama-alueen pusikoissa. Kissat kärsivät silmiemme alla, ja sitä ei joko huomata tai siitä ei välitetä tarpeeksi. Avatkaa silmänne tälle asialle ja miettikää sekä kissan itsensä, Suomen luonnon että meidän kaksijalkaisten hyvinvointia! Yksikin sisällä pidetty kissa on palvelus meille kaikille, vaikka se ei ehkä paljolta tunnu :)


Saa jakaa, saa kysyä, saa kommentoida!



- Mosse

maanantai 19. toukokuuta 2014

The first piece of summer!


Tänään haettiin pihalta ensimmäiset kesämaistiaiset. Muovipussi ja sakset taskuun ja ei kun menoksi!
Pääsipä mukaan yksi meidän nelijalkainen apurikin..


"Jahas, taas tuo mystinen portaali jonne kaikki kaksijalkaiset aina katoaa.."

".. Siis MINNE te oikeen viette mua?!"

Ilme kertoo kaiken. 
Ruttu oli ensimmäistä kertaa kunnon lenkillä ja kyllä sitä jännitti! Aiemmin nakupeppu on käynyt ainoastaan kääntymässä ulkona - yleensä vain sen verran mitä on pitänyt kävellä autolle. Ja silloinkin se on ollut sylissä, käärittynä vällyihin!


"Hyi! Se oli MÄRKÄÄ!"


Hihnassa kulkeminen sujui ihan todella mallikkaasti! Ei uskoisi, että kissa oli toista kertaa hihnassa, ja vieläpä ulkona!
Tutkittavaa riitti ja ilma oli kyllin lämmin sfinxin ulkoiluun.


"Maa on märkä. Ja tuolla rasahti. Tuulikin suhisee puissa.. Joko mennään kotiin?"

"Mikä se oli?"

*Nuuh* "Mikä tämä on?"




Ulkoa löytyi talttahampaille vaikka ja mitä! Kesä todella on tullut, ja luonto kukoistaa! Mukaan tarttui koivunoksia lehtineen, mustikanvarpuja kukintoineen, pihjalanoksia lehtineen, hiukan voikukanlehtiä ja pari kukkaa sekä sateenraikasta ruohoa!
Näin kasvukauden alkuaikoina kannattaa olla tosi varovainen tuoreruuan kanssa. Ruohossa on todella vähän kuitua tällä hetkellä, ja esim. marsuilla ja kaneilla saattaa mennä massu kuralle hyvinkin helposti. Totuttelu lähtee siis pienistä määristä - pari voikukanlehteä tai tuppo ruohoa kerrallaan.
Lisäksi täytyy kiinnittää huomiota muutamaan muuhun asiaan, kun poimii luonnosta jotain: 

  • Älä poimi luonnonkasveja jotka ovat myrkyllisiä tai haitallisia eläimille - tutustu tarkoin lajikohtaisiin suosituksiin ennen kasvien valintaa lemmikin ruokalistalle
  • Älä poimi rauhoitettuja kasveja, vaikka ne olisivatkin turvallisia syödä
  • Vältä kasvien poimimista teiden varsilta, koirien ulkoilutusreiteiltä ja puistoista
  • Jos leikkaat puusta oksia, katso että puulle ei koidu haittaa - leikkaa vain muutama oksa sieltä täältä, ei koko kimppua yhdestä puusta!
  • Muista huuhdella huolella kaikki ulkoa tuotu! Tiedosta myös, että loisriski on olemassa, vaikka lehdet, oksat, marjat jne huuhtelisikin kunnolla. Tutustu myös loishäätöön ennalta, ettei tule paniikki jos kutsumattomia vieraita ilmaantuu
  • Huolehdi siitä, että eläin syö joka päivä riittävästi sille tarkoitettua pääravintoa (esim. marsut ja kanit: kuitupitoinen ja puhdas heinä, rotat, hiiret, hamsterit: laadukas siemenseos/pelletti sekä eläinperäinen proteiini..)

Tutustu myös jokamiehenoikeuksiin!


Kun aarteet oli huuhdottu ja liotettu (ja muutama kirva-parka hukutettu), päästiin tarjoilemaan herkut hiirille ja marsuille!
Tässä vähän kuvia:


Marsujen osuus metsäreissulta: Mustikanvarpu, ruohoa, koivua, voikukkia ja voikukanlehtiä.

Mavis vain nuuhki kukkaa - ei kelvannut! Ciara puolestaan söi siitä varren :P

Ciara uskaltautui maistamaan voikukanlehteä, ennen kuin Mavis söi kaiken..

"Mä mitään kädestä ota, kun tossa aidan takana olis kunnon noutopöytä!" 

Ylläripylläri: Mavis syö ja Ciara pohtii uskaltaisiko maistaa..

Haukku sieltä, haukku täältä. Mutta mitään ei syöty niin suurella innolla kuin odotimme..

Meevi-neidistä on tullut verrattain rohkea - "kutsuttaessa" (= rapisuttaa muovipussia, naputtaa lattiaan tai ravistaa pellettipurkkia) tulee ihan lähelle, uskaltaa syödä kädestä eikä säiky esim. lattian harjaamista. Äkkinäisiä liikkeitä molemmat säikkyvät ja juoksevat karkuun, mutta Ciara on selkeästi paljon ujompi. Ei tule kovin lähelle eikä juuri uskalla syödä kädestä. Ciara on muutenkin aina jonon häntäpäässä ja viimeisenä syömässä. 


Marsujen jälkeen hiiret sai osansa: koivun- sekä pihlajanlentiä.

"Mikä on tämä uusi tuoksu?"

Piggy-mamma posket pullollaan koivunlehteä!

Äidit opettamassa kohteliaita pöytätapoja lapsilleen..

"Mä vaan nappaan tän.."

Trikkipylly-tyttö koivunlehden kimpussa :)

5 viikkoisia neitoja

Lehti käy hyvin myös näköesteestä..

.. lisää sivistyneitä käytöstapoja :P

Pyllykät oksalla :)



Bonuskuva: Toinen uusista lk spl uroksistamme!


Että sellaista tällä kertaa!

Lemmikinomistajat: Käyttäkää hyödyksenne luonnonantimia ja tarjotkaa eläinkavereille monipuolista tuoreruokaa. Kokeilkaa rohkeasti, turvallisia vaihtoehtoja on hurja määrä jopa täällä koto-Suomessa!

Haluaisin taas muistuttaa, että kysymyksiä, ehdotuksia tulevista postauksista sekä kaikenlaista kritiikkiä saa laittaa! Jos ei halua kommentoida postauksen alle, voi asian kertoa sähköpostitse tai facebookin kautta :]




- Mosse

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

What could be better, what could be worse?


Ajattelin ottaa tehtäväkseni käsitellä aihetta, joka on viime vuosina (ja etenkin viime kuukausina) ollut hyvinkin vahvasti pinnalla. Olen pitkään miettinyt pienen pääni sisällä, että mitä mieltä oikein olen asiasta. Onko tämä hyvä, vai huono asia.
Ensin tuli ahdistus, viha, suru ja menettämisen pelko. Sen jälkeen mukaan mahtui aavistus ymmärrystä, jonka jälkeen olin pitkään vain hämmentynyt. Asia jäi muhimaan päähäni, ja nyt luulen olevani valmis avaamaan mielipiteitäni.

Joku ehkä jo arvasikin; aion kirjoittaa eläinsuojelulain uudistuksesta ja nk. "positiivilistasta".



Jostain syystä koko uudistus on jäänyt minulta huomaamatta siihen asti, kunnes vääntö eksoottisista eläimistä alkoi todenteolla. Joka tuutti uutisoi eksoottisista eläimistä, niiden hyvistä puolista tai siitä kuinka väärää niiden pitäminen on.
Tämä asia ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu, sillä eläinsuojelulakia on lähdetty uudistamaan jo syyskuussa 2012, jolloin ehdotusta uudesta eläinsuojelulaista lähdettiin tekemään tietyn työryhmän voimin.


Keskustelua aiheesta on käyty kiivaasti monella foorumilla, eri yhteisöissä ja eri harrastajaryhmien kesken. Tietysti eksoottisten eläinten harrastajat ovat varpaillaan, sillä tulevaisuus on epävarma. Tuleeko se oma suosikkilaji nyt kielletyksi, pitääkö toimia lakia vastaan jos haluaa jatkaa rakkaan harrastuksen parissa?



SEYn positiivilistan kriteereinä on/olisi seuraavat seikat (lainattu suoraan SEYn sivuilta):

  • voidaanko eläimen hyvinvointi toteuttaa riittävän korkeatasoisesti kyseessä olevassa käyttötarkoituksessa tai pitomuodossa
  • onko eläimen hyvinvoinnin edellytyksistä olemassa riittävästi tietoa
  • onko eläimen terveydenhoidosta olemassa riittävästi tietoa
  • onko eläimelle saatavilla riittävästi asiantuntevaa hoitoa
  • onko eläin mahdollista lopettaa aiheuttamatta sille kärsimystä
  • onko eläin vieraslajiuhka Suomen luonnolle
  • onko eläin vaarallinen ihmisille tai muille eläimille esimerkiksi myrkyllisyyden, aggressiivisuuden tai lajille tyypillisten sairauksien kantamisen osalta.

Tässä hiukan pohdintaa positiivilistasta ja eläinsuojelulain uudistuksesta:

- eksoottisten eläinten harrastaja, Atte Santala: https://www.youtube.com/watch?v=-GNgg7FfDEQ
- Ylen haastattelussa vieraina liiton puheenjohtaja Jarmo Tuutti, eläinlääkäri Johanna Raulio ja Jarkko Leppänen: http://areena.yle.fi/tv/2212977

Kuten videoista huomaa, huoli on suuri. Huoli on myös aiheellinen, sillä positiivilista tulisi olemaan hyvin mielivaltainen: Kenellä riittää resurssit käydä läpi kaikki tällä hetkellä Suomessa lemmikkinä pidetyt eläinlajit? Edes kissojen, koirien, hamstereiden, kanien jne kohdalla eläinsuojelulaki ei toteudu. Valvonta on olematonta, ja etenkin jyrsijöiden kohdalla eläinsuojelulaki on todella puutteellinen. Eläimiä on paljon huonoissa oloissa, eikä tavan ihminen voi tehdä asialle yhtään mitään. Eläinsuojeluilmoitusten tekeminen on ihan tyhjän kanssa (kokemusta on), vaikka eläinten huonot olot ja kärsimys olisi silminnähtävää jopa sellaisen ihmisen toimesta, joka ei eläimiä tunne.

Entäpä kissat? Otetaan ne esimerkiksi. (Muistakaahan, että olen itsekin kissanomistaja!) Ensimmäinen kohta SEYn asettamista kriteereistä. Toteutuuko se? Edes suurimmassa osassa kissatalouksissa? Toinen, kolmas, neljäs ja viides kohta. Tietoa on, mutta kuinka moni ottaa selville, paljonko kissa tarvitsee proteiineja ja rasvoja pysyäkseen hyvässä kunnossa? Kuinka moni syöttää halvinta markettiruokaa, vaikka tietäisi sen olevan 99% täysin sopimatonta kissalle? Moniko ottaa selville kissojen perinnöllisistä sairauksista, tai edes välittää siitä onko kissa terve vai ei? Rohkenen jopa epäillä, että suurin osa suomalaisista kissoista ei saa eläinlääkärin hoitoa tarpeen vaatiessa! Se jos jokin, on todella järkyttävää! Kuinka moni vie kissansa lopetettavaksi, kuinka moni heittää kissansa metsikköön tai antaa kitua kuoliaaksi loukkaannuttuaan tai sairastuttuaan? En tiedä teistä, rakkaat lukijat, mutta itse tiedän valitettavan monta tapausta jälkimmäisestä esimerkistä. Valitettavan monta..
Kuudes kohta. Onko kissa vaaraksi Suomen luonnolle? Luulen että jokainen suomalainen tietää vastauksen, mutta hyvin suuri osa kieltää asian täysin. Suomessa on lemmikkinä yli 2 miljoonaa kissaa, kulkukissojen määrää on vaikea arvioida, mutta niitä on paljon. Jokainen vapaaksi laskettu kissa voi tappaa useita matelijoita, nisäkkäitä ja lintuja päivässä (vaikka se saisi ruokaa isäntäväeltä), ja tämä tekee tietysti ison loven eläinkantoihin. Osa Suomessakin tavattavista, kissojen yleisimmistä saaliseläimistä on suojeltuja ja vähälukuisia. Kissat ovat ajan saatossa tappaneet sukupuuttoon useita lintu-, matelija- ja nisäkäslajeja. Tappavathan kissat toki tuholaisia (mm. hiiriä ja myyriä) jotka ovat varsin suurilukuisina Suomen luonnossa. Harmi ettei kissa ymmärrä, mikä eläimistä on uhanalainen.
Seitsemäs kohta. Kissa on koiran ohella yksi vaarallisimmista lemmikkieläimistä. Myös hevonen ja muut isot kotieläimet aiheuttavat vuosittain vakavia tapaturmia. Esimerkiksi Suomen luonnossa tavattavan kyykäärmeen purema on aiheuttanut yhden ihmisen kuoleman - viimeksi yli 30 vuotta sitten. Lemmikkeinä pidettyjen myrkkykäärmeiden harrastajapiiri on hyvin tiivis, ja myrkyllisiä eläimiä ei luovuteta vääriin käsiin. Tästä asiasta voin laittaa vaikka pääni pantiksi, vaikken kyseiseen "piiriin" kuulukkaan. Taas voidaan miettiä, mikä todella on haitallinen ihmiselle. (Ei muuten oikeasti kuulu eläinsuojelun toimenkuvaan, miettiä ihmisten turvallisuutta ;))


Nyt olen omaltakin osalta kumonnut listan. Kävin läpi hyvin pitkälti samoja asioita, joihin muutkin harrastajat ovat vedonneet, mutta tulipahan julki omakin näkemykseni.
En taa enkä alleviivaa, että kaikki suomalaiset eksoottisten eläinten harrastajat tietävät mitä tekevät. Mätämunia on joka kastissa. Enemmän olen kuitenkin huolissani Suomen rehottavasta villikissaongelmasta, pentutehtailusta ja mm. kanien ylitarjonnasta. Nämä asiat huolestuttavat paljon enemmän kuin se, etteikö suomalaisilla olisi riittävästi tietoa ja taitoa hoitaa eksoottisia eläimiä. Kuka tahansa, siis kuka tahansa löytää takuuvarmasti kaiken tarvitsemansa tiedon yleisimmistä eläinlajeista, joita on tällä hetkellä Suomenmaalla. Harvinaisimpien lajien kohdalla tietoa on ymmärrettävästi niukemmin, mutta sitäkin on olemassa - kun osaa etsiä. Suomessa on mittava joukko harrastajia, joilla on vuosien ja vuosien kokemus ja paljon tietoa takataskussa. Harrastus on hyvä aloittaa yleisimmistä, helpoimmista lajeista. Kun eksoottiset eläimet on ylipäätään tuttuja ja pääsee mukaan yhteisöön, on helpompi siirtyä vaativampaan lajiin.
Viitseliäisyys, vaivannäkö, omatunto, riittävät resurssit ja rakkaus eläimiä kohtaan on kaikki mitä tarvitaan - eläimen kun eläimen kohdalla.


On valtavan surullista, että kissoja, koiria, kaneja ja esim. viljakäärmeitä jaetaan kuin mainoksia, Suomessakin. Kaikki ihmiset eivät osaa asiaansa, ja kaikki eivät välitä eläinten hyvinvoinnista. Raha puhuu myös elävien olentojen kohdalla, mikä on valitettava tosiasia. Sitä ei kuitenkaan poista se, että kielletään tuhansia matelija-, sammakkoeläin-, selkärangaton-, kala-, lintulajeja ja erikoisempia nisäkkäitä. Tämä ei lisää tietoa, tämä ei lisää ihmisten (mm. näiden "tavan" kissa-koira-ihmisten) mielenkiintoa erilaisia eläinlajeja kohtaan, tämä ei auta luomaan positiivisia mielikuvia eikä vähennä turhaa pelkoa. Tämä ei ole hyvä myöskään itse eläimille, joiden hyvinvointia tässä haetaan. Vankeudessa on onnistuttu kasvattamaan hyvällä menestyksellä myös lajeja, jotka ovat nyttemmin luonnosta sukupuuttoon kuolleita. Kun ihmiset eivät osaa pitää huolta ympäristöstään, pitäisikö lajin antaa vain kadota maailmasta? Maailma on surullinen paikka elää, se tarvitsee eläimiä! Elämän monimuotoisuus, valtava kirjo erilaisia eläinlajeja jotka elävät täydellisesti sopeutuneena toinen toistaan erikoisempiin olosuhteisiin.. Ne kaikki tuovat valtavasti hyvää tähän maailmaan! Itse eläinrakkaana persoonana en voisi kuvitella elämää ilman eläimiä. Pidän myös eläimistä, joita en tunne nimeltä, joita en ole koskaan nähnyt silmästä silmään tai jotka asuvat toisella puolella maailmaa. Pidän eläimistä jotka ovat jo kuolleet sukupuuttoon metsästyksen, vieraslajien, saasteiden, maanviljelyn tai ihmisasutuksen vuoksi.

Arvostan elämää. Se on myös yksi perusteluni, miksi eksoottisten eläinten pitäminen vankeudessa on hyvä asia. Se takaa elämän, jota ei olisi ihmisen takia ja nyt myös ilman ihmistä.

Lisäksi haluan mainita, että jos nyt kielletään suuri osa eksoottisista eläimistä, se ei tarkoita että ihmiset noudattaisivat uutta lakia. Ei hyvä asia, ei tietenkään, mutta mielestäni yhtä väärin on riistää useille ihmisille rakas harrastus. Eläimiä pidettäisiin ja kasvatettaisiin laittomasti, eivätkä ne saisi tarpeen vaatiessa eläinlääkärin apua. Ulkomailla tämä onkin jo nähty: ainakin Belgiassa ja Norjassa on käytössä positiivilista, Hollannissa sellainen lienee vireillä. Kuinka kävikään?

"Salakuljetus tulisi lisääntymään merkittävästi kieltolistojen myötä. Lakkauttiko alkoholin kieltolaki alkoholin juonnin? Ei, koska ihmiset eivät pitäneet lakia oikeudenmukaisena. 

Norjassa matelijat ovat olleet pitkään kiellettynä. Tästä huolimatta maasta arvioidaan löytyvän noin 100 000 tällaista eläintä (3). Maassa lopetetaan säännöllisesti suuria määriä jopa terveitä ja hyvin hoidettuja eläimiä, joista monet ovat luonnossa uhanalaisia. On täysin selvää, että jos ihmiset eivät pidä tällaista kieltoa oikeudenmukaisena, sitä ei tulla noudattamaan."




Se, mitä Suomen eläinsuojelu tarvitsee, on yksinkertainen sanoa: Lisää tietoa. Eläinlääkärit tarvitsevat parempaa koulutusta, tavalliset kansalaiset tarvitsevat lisää valistusta ja eläinsuojelulakia pitää päivittää - uutta tietoa on valtavasti saatavilla, ja lakiin tulisi saada kirjattua eläimille kohtuullisemmat minimitilat sekä vaatimukset ylläpidon osalta. Tätä päivitystä tarvitsee kipeästi laaja joukko pieneläimiä. Myös kissojen pitoon, lisäännyttämiseen ja myymiseen voisi tulla jokin muutos. En tiedä kuinka se saataisiin aikaan tai onko se edes mahdollista, mutta se olisi todella tarpeen. Jos ainoastaan virallisilla kasvattajilla (tai edes jonkin kasvattajakurssin tms käyneillä) olisi kasvatusoikeus, kissojen heitteillejättö vähenisi runsaasti. 

Tavan maatiaiskissa kuuluu suorastaan Suomen identiteettiin. Kautta aikojen kissa on ollut hiiriä pyytämässä maatiloilla, talleissa ja navetoissa. En lähde keskusteluun sisä-/ulkokissoista, mutta haluan ilmaista huoleni ulkokissojen hyvinvoinnista. Kuinka moni tavallisen maatiaisen omistajista rokottaa, leikkauttaa ja terveystarkastaa kissansa tarvittaessa? Madotukset alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa useilla kissoilla, mutta se ei riitä. Kissa on yhtä arvokas eläin kuin vaikka se kotisohvalla röhnöttävä koira, eikö vain? Ethän laskisi sitäkään ulos, liikenteen, myrkkyjen, koiranvihaajien ja petoeläinten armoille? Miksei kissalla ole yhtä suurta arvoa? Miksi se voidaan viskata ovesta ulos ja toivoa, että se palaa huomenna sisälle syömään ja nukkumaan?

Kysynpähän vaan: Miksi kissan elämä ja hyvinvointi on vähemmän arvokasta, vaikka sanot sen olevan rakas lemmikki ja pidät sille parhaana ratkaisuna antaa sen elää ulkona? Jos kissan parhaaksi on elää ulkona, miksi se sekarotuinen Musti sitten joutuu elämään sisällä? Jos tunsit piston sydämessäsi, kehotan hetken miettimään. Sen sijaan että loukkaantuisit ja "tulisit haukutuksi huonoksi omistajaksi", yritä ajatella rakentavasti. Yritä oppia. Sitä me kaikki teemme, päivittäin. Teemme virheitä, ja se on ok. Kunhan niistä vain oppisi jotain..


Pitäkää huoli eläimistänne, oli ne lajia mitä hyvänsä! Jos ei omatunto soimaa siitä, että kissan jättää heitteille (ei yhtäkuin ulkokissa), kanien antaa lisääntyä kuin kanit ja liskon asuttaa kurkkupurkkiin - jossain on jotain pahasti pielessä.

En tarkoittanut tästä saarnaa. En kirjoita raivon vallassa, ketään väheksyen tai kokien ylemmyyttä itsestäni. Olen viimeaikoina saanut palautetta kirjoitusasustani, ja lupaan jatkossa kiinnittää siihen suurempaa huomiota. Teksteistäni tulisi kuultaa läpi intohimo, rakkaus ja hurjan suuri kiinnostus eläimiä kohtaan. Tekstistäni ei pitäisi saada negatiivista kuvaa - en ole aina saarnaamassa enkä tahdo sanoillani satuttaa ketään. Haluan herättää keskustelua, haluan että tekstini jää mieleen ja se opettaa jotain. Toivon että ihmiset avaavat silmänsä näille asioille, ja miettivät sitä itsekseen. Vielä mahtavampaa olisi, jos avaisitte vielä omankin suunne ja toisitte mielipiteenne - asiasta kuin asiasta - esille. Jakakaa tietoa, mielipiteitä ja kokemuksia. Tukekaa toisianne, älkääkä lynkatko joukolla uusia harrastajia.

Kukaan ei siinä mitään häviä (no, hieman aikaa ja vaivaa ehkä), jos kysyy jotain tai vastaa kysymykseen. Kun tieto liikkuu ja leviää, ihmiset tulevat tietoisemmiksi ja eläinten kaltoinkohtelu vähenee. 



Äitini seropi, Muru

Kiitän, kuittaan ja kumarran. Mukavaa kevään jatkoa kaikille karvaisille, karvattomille, jalallisille ja jalattomille tovereille! ^^






- Mosse

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Did you know..

- Toisilleen tutut kissat koskettelevat toisiaan hellästä - eivät ainoastaan haistelun vuoksi, vaan koska kaipaavat
läheisyyttä. Vieraan (ihmisen, kissan tai muun eläimen) kosketus on kissalle luonnotonta ja se tuntuu epämiellyttävältä.



Väittämiä ja faktoja kissoista!


Olen koonnut nämä itse eri lähteistä (mm. Tri Bruce Foglen teoksesta Kissanomistajan käsikirja) ja pidän näitä itse todenmukaisina.




- Kissoilla ei ole solisluita. Tämä takaa äärimmäisen "jousituksen" kissan hypätessä korkealta ja mahdollistaa nopean juoksemisen.

- Kesykissan aivot ovat jopa kolmasosan pienemmät kuin villin sukulaisensa, afrikanvillikissan aivot. Aivojen koko pienenee, kun kissan elämä ihmisen lemmikkinä tarjoaa sille vähemmän aktiviteetteja ja aivotyötä, mitä kissa kokisi luonnossa eläessään. Kissan päästäminen vapaaksi ulos ei ole kuitenkaan hyväksyttävä keino aktivoida kissaa ja täyttää sen luontaisia tarpeita.


- Nuorena leikatut kissat leikkivät
aikuisena enemmän kuin leikkaamattomat,
tai myöhempään leikatut kissat.

- Kissat ovat 100% petoeläimiä - ne syövät siis pelkkää lihaa. Kissat myös pyydystävät ruokansa itse, mikä tekee niistä petoeläimiä. Haaskoihin ne harvemmin kajoavat.

- Kissanaaras voi kantaa usean uroksen jälkeläisiä samaan aikaan. Pennuilla saattaa olla ikäeroa jopa useita päiviä!

- Punaisen ja oranssin värin mahdollistaa geeni, joka on X-kromosomissa. Tämä tarkoittaa sitä, että väritys on sukupuolisidonnainen: kilpikonnan väriset kissat ovat lähes poikkeuksetta naaraita. Harvoin syntyy kilpikonnan värisiä uroksia, ja nekin ovat yleensä steriilejä.

- Kissat eivät näe pilkkopimeässä. Ne näkevät kuitenkin hyvin vähäisessä valaistuksessa - kissat näkevät hämärässä 6 kertaa ihmistä paremmin.


- Flehmen on nimitys kissojen ilmeelle, kun ne haistelevat ilmaa suu
avoinna. Kissa (kuvan tapauksessa tiikeri) avaa suunsa ja kauhoo kielellä
hajua vomeronasaalielimeensä, josta tieto menee suoraan aivoihin.

- Noin puolelle kissojen sairauksista löytyy vastine ihmisten sairauksien joukosta. Näihin kuuluvat mm. autoimmuunisairaudet, epilepsia, syöpä, silmäsairaudet, kuurous, sydän- ja verisuonisairaudet ja luusto-ongelmat.

- Kissan kehräys ei ole aina ilmaus hyvästä olosta. Kissat kehräävät myös stressatessaan tai jopa shokkitilassa. Kehrääminen rauhoittaa kissaa itseään, sekä mahdollisia muita lähettyvillä olevia kissoja.

- Fel D-1 -proteiini on syy kissa-allergialle. Kissojen hilse, sylki ja muut eritteet ovat voimakkaita allergeenejä.


- Kissa nukkuu keskimäärin 16 tuntia vuorokaudesta.

- Syöksähtely ihmisten jalkoihin, pureminen ja raapiminen ovat usein merkki kissakaverin puutteesta. Kesykissat ovat pääasiassa sosiaalisia, ja ne leikkivät koko ikänsä. Jos lajiseuraa ei ole tarjolla, kissa tekee ihmisestä korvikkeen. Hyökkäilyä voi vähentää pitkäjänteisellä koulutuksella, mutta se ei poista kissan tarvetta tulla (kissamaisesti) aktivoiduksi.

- Kaikilla kissanpennuilla on siniset silmät. Vanhetessa silmien väri yleensä muuttuu. Siniset silmät aikuisella (albiinokissalla) ovat yhteydessä hermokuurouteen. Valkoinen, sinisilmäinen kissa voi olla myös kuuleva.

- Ruuan määrä vaikuttaa kissojen sosiaalisuuteen. Kun ruokaa on yllinkyllin, kissat sietävät toisiaan paremmin. Luonnossa kissan on kyettävä elättämään itsensä joten se tarvitsee riittävän suuren reviirin. Kissat saalistavat yksin, toisin kuin esimerkiksi leijonanaaraat.

- Kissat purevat usein pitkän hellittelytuokion jälkeen. Ovatko ne siis arvaamattomia? Ei. Silittely ja ihmisten antamat hellyydenosoitukset eivät ole kissalle luontaisia, ne ovat opittuja ja jalostuksen tuotos. Silitys tuntuu kissasta samalta, kuin kissaemo nuolisi sen turkkia. Se nauttii aikansa huolenpidosta, jonka jälkeen se ilmaisee näykkäisemällä "riittää jo!". Yleensä kissa palaa takaisin "hoivattavaksi" vielä tämän jälkeen.^
Kyseessä voi olla myös nk. "hyväilyaggressio", joka ei ole aivan sama asia.


- Koira maistaa makean, kissa ei. Kissat eivät siis voi olla persoja makealle. 

- Kissojen juoksentelukohtaukset, "hepulivartit" tai "iltavillit" ovat sisäkissojen tapa toteuttaa luontaista saalistuskäyttäytymistään. Ensin ollaan rauhassa, vaanitaan.. Ja sitten syöksytään täydellä vauhdilla pitkin ja poikin! Näitä spurtteja saattaa olla yksi tai useampi kerrallaan, jonka jälkeen kissa rauhoittuu - aivan kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.


- Luita voi syöttää kissalle, kunhan ne ovat raakoja! Vastoin yleistä
harhaluuloa, kanan (tai muun linnun) luut eivät ole vaarallisia kissalle.
Broilerin luu on kuitenkin kananluuta parempi vaihtoehto, jos luut haluaa
tarjota kokonaisena. Kannattaa seurata kissan ruokailua; ahneelle ja
hotkimiseen taipuvaiselle kissalle luut voi olla hyvä tarjota murskeena
(jauheliha, jossa on jauhettua luuta mukana). Kypsennetyt luut muuttuvat
koviksi ja ne pirstaloituvat helposti, mikä aiheuttaa melkoisen riskin suolistolle.

- Kissalla todella voi olla yhdeksän elämää. Sinä päätät, montako se niistä elää - ja miten. Kun harkitset kissan hankintaa, muista että se elää parhaillaan yli 20 vuotta! Anna kissalle yksi, onnellinen elämä kanssasi. Älä hanki kissaa, jos tiedät tarjoavasi sille kaikki yhdeksän elämää - kenties eri kodeissa.






- Mosse