Ole järkevä!

Lukekaahan myös Mantan postaus aiheesta, klikkaamalla kuvaa!

Tänä päivänä frettejä voi kasvatella lähes kuka tahansa. Fretit ovat yleistyneet, mutta ne ovat yhä "erikoisen" lemmikin asemassa. Halutaan pieni, söpö eläin jota jokaisella vastaantulijalla ei ole. Yleinen harhaluulo on, että fretti on helppohoitoinen ja sen voi asuttaa häkkiin. Ei, ei.
  Satunnaiset frettien omistajat teettävät eläimillään (jotka ovat yleensä peräisin muilta puskakasvattajilta tai pentutehtailijoilta) poikasia, joita sitten myydään eteenpäin jokaiselle halukkaalle. Ollakseni rehellinen; fretti ei sovi lähes kenelle tahansa. Frettien pidon "vaatimustaso" on samaa luokkaa koiran kanssa. Frettiä ei ole välttämätöntä ulkoiluttaa, mutta se on kuin ikuinen pentu. Fretin kouluttaminen on haastavampaa, eivätkä ne koskaan opi 100% sisäsiisteiksi. 

Jos fretin pennulle ei tee selväksi, että pureminen on kiellettyä - se todennäköisesti tekee sitä aikuisenakin. Fretti on petoeläin petoeläimen purukalustoineen, ja voin kokemuksesta kertoa, että se puree helposti ihmissormestakin luuhun asti! 

Haluaisin kertoa oman kokemukseni freteistä, 

jotka on kasvatettu vastuuttomasti ja ovat peräisin ties mistä oloista.

(Voi olla että kertaan itseäni aiemmista postauksista, mutta tässä koko tarina tiivistettynä)

Meidän nyttemmin edesmennyt frettimme Sisu, oli luultavasti peräisin Hollannista. Erittäin todennäköisesti isomman luokan trokareilta. Sisu tuli meille 2kk ikäisenä ja se oli jo kastroitu, sirutettu, korvamerkitty ja kuljetettu Suomeen jossa sitä myytiin Turkulaisessa eläinkaupassa. Pieni fretti kasvoi ja kehittyi kuten piti, mutta pikku hiljaa kävi ilmi ettei se ole aivan "tavanomainen". Sisun näkö oli huono ja se oli hyvin kömpelö. Vauhtia kyllä riitti kompuroinnista huolimatta, ja poika olikin melko energinen ja puuhakas. Ruoka maistui mutta painoa ei kertynyt, iho kutisi eikä karva kiiltänyt. Noin neljännen ikävuoden kohdalla sain vihiä siitä, että Sisu sairastaisi erittäin todennäköisesti fancy-väristen frettien kantamaa Waardenburgin syndroomaa. Se oli aikamoinen shokki. Olin aina tiennyt, että Sisu ei ollut "kuten muut" fretit, mutta en olisi saattanut kuvitellakaan mitään niin kamalaa! Waardenburg-frettien odotettu elinikä on korkeimmillaan 5 vuotta. Sisuhan oli "jo" neljä! 

Luin aiheesta kaiken minkä löysin, ja päätin entisestään panostaa sen elämänlaatuun. Muutin ruokavalion luonnollisemmaksi; ainoastaan raakaa lihaa. Ei enää teollista kuraa, josta fretti ei saa juuri mitään hyödyllistä irti!
Vähensin keinovalaistusta, sillä luonnonvalo (ja talvisin sen puute) tekee hyvää freteille. Paino nousi pikku hiljaa uuden ruokavalion myötä, kutina lakkasi ja karvanlaatu parani! Olin enemmän kuin tyytyväinen. Sitten lähdin etsimään Sisulle lajiseuraa. Ajattelin, että toinen fretti piristäisi poikaa ja sillä olisi leikkikaveri sillon kun itse olin poissa. Pentua en halunnut yksiööni riehumaan, joten lähdin etsimään aikuista frettiä joka olisi uutta kotia vailla. Hetken etsintöjen jälkeen tärppäsi; nuori mutta täysikasvuinen, leikattu frettityttö etsi uutta kotia omistajan ajanpuutteen vuoksi. Samaan aikaan laitoin tilaukseen ison kerroshäkin, jossa näätäläiset saisivat viettää päivänsä kun olen koulussa.

Sisu ja tulokas tutustumassa pihalle viritetyssä häkissä.

Keskustelin myyjän kanssa hyvän tovin, ja fretti saapui. Kävi ilmi että se on kaikkea muuta mitä oltiin luvattu; eläin puri kuin mielipuoli eikä todellakaan ollut käsiteltävissä. Se myös hyökkäili Sisun päälle aivan käsittämättömällä tavalla. Alkuun ajattelin, että neito on vain tempperamenttinen ja se vaatisi oman aikansa tottuakseen. 

Vielä muutaman viikon kuluttua tilanne oli yhä samanlainen. Frettiä oli käsiteltävä hitsaushanskat kädessä, sillä se kävi käteen kiinni surutta aina kun sai tilaisuuden. Pureminen oli selkeästi jotain aivan muuta, kuin puolustautumista. Fretti nimittäin hyökkäsi tilanteissa joissa se oli vapaana ja selkeästi "huoleton". Se vain kävi kiinni ja jäi käteen roikkumaan jopa useaksi minuutiksi, eikä sitä saanut irti millään keinolla. Piti vain odottaa että se irrottaa tai vaihtaa otetta. 

Sisu sai olla asunnossa vapaana, mutta tulokasta oli
mahdoton pitää irti. Se kävi kaiken liikkuvan kimppuun
ja puri rikki kaiken mihin ylsi.

Entisen omistajan kanssa käytiin monta keskustelua. Aluksi yritin vain selvittää mikä frettiä riivasi, mistä se oli peräisin ja miten sitä oltiin kohdeltu aiemmin. Myyjä kyseli sangen pätevänä, että millaisissa tilanteissa fretti puri - sillä seehän oli varmasti vain ahdistunut ja puolustautui! Lisäksi hän arveli, etten kieltänyt tarpeeksi tiukasti. Fretti oli kuulemma purrut pentunakin kovasti, mutta hän oli näyttänyt sille kaapin paikan ja pureminen loppui siihen. Nyt jälkikäteen ei voi olla muuta kuin pöyristynyt. 

Eläimestä oltiin tehty osamaksusopimus; maksoin luovutustilanteessa osan ja loppu tuli maksaa kuukauden kuluessa. Ennen kuin osamaksu tuli päätökseen, otin yhteyttä myyjään ja kysyin mitä fretille tehdään. En voinut pitää sitä riehumassa yksiössäni; sitä ei voinut käsitellä eikä se tullut edes toimeen Sisu-raukan kanssa. Kaiken lisäksi se tuhosi kaiken minkä hampaisiinsa sai, sille ei voinut antaa edes leluja. Pelkäsin jo eläimen terveyden puolesta. Sehän se olisi vielä puuttunut - raahata mielipuolta eläinlääkäriin suolitukoksen takia..

Myyjä ei vastannut. Otin yhteyttä uudelleen. Ei vieläkään vastausta - ENNEN kuin viimeinen maksupäivä umpeutui.

"Kauppakirjassa viimeinen eräpäivä meni eilein ja summaa ei ole näkynyt tililläni. Hoitaisitko asian mahdollisimman pian!"

Oli viesti. Otin yhteyttä uudelleen, ja selitin tilanteen. Vaadin että kaupat puretaan ja he hakevat fretin pois - TAI en maksa enää penniäkään ja vien eläimen piikille. Muutamaa viikkoa myöhemmin myyjän isä kävi noutamassa eläimen. Hän pahoitteli asiaa ja antoi jopa osan maksamastani summasta takaisin. Olin enemmän kuin tyytyväinen, kun sain eläimen pois kontoltani. Silti olin huolissani sen tulevaisuudesta. Mies sanoi että fretti lopettaisiin, sillä sitä ei voisi enää myydä uuteen kotiin, kun käytös oli tuollaista. Toivon todella, että myyjän isä piti sanansa eikä myynyt eläintä uudelleen kiertoon.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jos niin voi sanoa. Kokemus oli lähestulkoon traumatisoiva. Sisu toipui onneksi nopeasti kokemastaan höykytyksestä ja se eleli terveenä vielä hyvän tovin. 

Sisun käytös kuitenkin muuttui pikku hiljaa sen viimeisen elinvuoden aikana. Pojasta tuli hieman apaattinen ja sen käytös muuttui kummalliseksi. Suurimman osan ajasta se oli kuten ennenkin, mutta näin pilkahduksia mahdollisesta käytöshäiriöstä. Sisun taustat tuntien tiesin (yllä kertomani kokemuksen perusteella) mitä saattaisi olla tulossa. Mielipuolinen tyttöfretti oli peräisin Saksasta, kenties Euroopan surkeimmalta "kasvattajalta". Nämä kasvattelevat minkä ehtivät, kaikkia riskivärejä sekä erikoisempia muunnoksia joiden geenipooli on käsittämättömän pieni. Eläimet ovat sisäsiittoisia, luonnevikaisia ja kantavat erittäin suurella todennäköisyydellä Waardenburgia.

En halunnut, että viimeinen muisto Sisusta olisi samanlainen kuin tuosta naaraasta. En kestänyt ajatusta, että oma rakas pallero ajautuisi siihen pisteeseen, että se käy päälle. Merkkejä siitä oli ilmassa, joten teimme raskaan päätöksen päästää poika ikiuneen.

Ikävä on mieletön. Sisu oli seuranani kaikki vaikeimmat vuoteni. Se sai jopa muuttaa kanssani lastenkotiin, joka oli minulle todella tärkeää. En voi kyllin kiittää sitä eläintä. Monet naurut se antoi, mutta ainakin yhtä paljon kyyneleitä. Monelle Sisun lopetus oli yllätys, enkä ole puhunut siitä sen enempää. Aihe on arka, vaikka tiedän tehneeni oikean päätöksen. Meille oli tulossa kaksi uutta kotia etsivää kissaa, enkä voinut riskeerata Sisun tai kissojen terveyttä, mikäli Sisun käytös pahenisi.

En kadu hetkeäkään, että Sisu tuli meille. Ihanampaa frettiä ei ole olemassakaan, sillä siinä pojassa oli jotain erityistä. Se oli hölmö ja kömpelö, mekasti öisin ja kakki ohi vessalaatikosta. Mutta sen hassu, möllöttävä katse kertoi että se rakasti. Rakasti niin kuin eläin voi ihmistä rakastaa.

Lepää rauhassa, rakas pieni idioottini ♥ Meillä on ikävä!

Joten hyvät ihmiset. Miettikää mistä eläimenne hankitte. Kukaan ei halua saada sairasta eläintä, jonka elinikä on vain puolet siitä mitä pitäisi! Kukaan ei halua kehityshäiriöistä tai luonnevikaista eläintä, joka joudutaan lopettamaan sekä sen että kanssa-eläjien turvallisuuden vuoksi! Tehkää oikea päätös - älkää ostako lemmikkiänne satunnaiselta puskakasvattajalta! Ette saa rahoillenne vastinetta ja samalla tuette hyvin usein täysin vastuutonta "kasvatustoimintaa"!

- Mosse