What could be better, what could be worse?

Ajattelin ottaa tehtäväkseni käsitellä aihetta, joka on viime vuosina (ja etenkin viime kuukausina) ollut hyvinkin vahvasti pinnalla. Olen pitkään miettinyt pienen pääni sisällä, että mitä mieltä oikein olen asiasta. Onko tämä hyvä, vai huono asia.
Ensin tuli ahdistus, viha, suru ja menettämisen pelko. Sen jälkeen mukaan mahtui aavistus ymmärrystä, jonka jälkeen olin pitkään vain hämmentynyt. Asia jäi muhimaan päähäni, ja nyt luulen olevani valmis avaamaan mielipiteitäni.

Joku ehkä jo arvasikin; aion kirjoittaa eläinsuojelulain uudistuksesta ja nk. "positiivilistasta".



Jostain syystä koko uudistus on jäänyt minulta huomaamatta siihen asti, kunnes vääntö eksoottisista eläimistä alkoi todenteolla. Joka tuutti uutisoi eksoottisista eläimistä, niiden hyvistä puolista tai siitä kuinka väärää niiden pitäminen on.
Tämä asia ei kuitenkaan ole mikään uusi juttu, sillä eläinsuojelulakia on lähdetty uudistamaan jo syyskuussa 2012, jolloin ehdotusta uudesta eläinsuojelulaista lähdettiin tekemään tietyn työryhmän voimin.

Keskustelua aiheesta on käyty kiivaasti monella foorumilla, eri yhteisöissä ja eri harrastajaryhmien kesken. Tietysti eksoottisten eläinten harrastajat ovat varpaillaan, sillä tulevaisuus on epävarma. Tuleeko se oma suosikkilaji nyt kielletyksi, pitääkö toimia lakia vastaan jos haluaa jatkaa rakkaan harrastuksen parissa?



SEYn positiivilistan kriteereinä on/olisi seuraavat seikat (lainattu suoraan SEYn sivuilta):

• voidaanko eläimen hyvinvointi toteuttaa riittävän korkeatasoisesti kyseessä olevassa käyttötarkoituksessa tai pitomuodossa
• onko eläimen hyvinvoinnin edellytyksistä olemassa riittävästi tietoa
• onko eläimen terveydenhoidosta olemassa riittävästi tietoa
• onko eläimelle saatavilla riittävästi asiantuntevaa hoitoa
• onko eläin mahdollista lopettaa aiheuttamatta sille kärsimystä
• onko eläin vieraslajiuhka Suomen luonnolle
• onko eläin vaarallinen ihmisille tai muille eläimille esimerkiksi myrkyllisyyden, aggressiivisuuden tai lajille tyypillisten sairauksien kantamisen osalta.

Tässä hiukan pohdintaa positiivilistasta ja eläinsuojelulain uudistuksesta:

- eksoottisten eläinten harrastaja, Atte Santala: https://www.youtube.com/watch?v=-GNgg7FfDEQ

- Ylen haastattelussa vieraina liiton puheenjohtaja Jarmo Tuutti, eläinlääkäri Johanna Raulio ja Jarkko Leppänen: http://areena.yle.fi/tv/2212977

Kuten videoista huomaa, huoli on suuri. Huoli on myös aiheellinen, sillä positiivilista tulisi olemaan hyvin mielivaltainen: Kenellä riittää resurssit käydä läpi kaikki tällä hetkellä Suomessa lemmikkinä pidetyt eläinlajit? Edes kissojen, koirien, hamstereiden, kanien jne kohdalla eläinsuojelulaki ei toteudu. Valvonta on olematonta, ja etenkin jyrsijöiden kohdalla eläinsuojelulaki on todella puutteellinen. Eläimiä on paljon huonoissa oloissa, eikä tavan ihminen voi tehdä asialle yhtään mitään. Eläinsuojeluilmoitusten tekeminen on ihan tyhjän kanssa (kokemusta on), vaikka eläinten huonot olot ja kärsimys olisi silminnähtävää jopa sellaisen ihmisen toimesta, joka ei eläimiä tunne.

Entäpä kissat? Otetaan ne esimerkiksi. (Muistakaahan, että olen itsekin kissanomistaja!) Ensimmäinen kohta SEYn asettamista kriteereistä. Toteutuuko se? Edes suurimmassa osassa kissatalouksissa? Toinen, kolmas, neljäs ja viides kohta. Tietoa on, mutta kuinka moni ottaa selville, paljonko kissa tarvitsee proteiineja ja rasvoja pysyäkseen hyvässä kunnossa? Kuinka moni syöttää halvinta markettiruokaa, vaikka tietäisi sen olevan 99% täysin sopimatonta kissalle? Moniko ottaa selville kissojen perinnöllisistä sairauksista, tai edes välittää siitä onko kissa terve vai ei? Rohkenen jopa epäillä, että suurin osa suomalaisista kissoista ei saa eläinlääkärin hoitoa tarpeen vaatiessa! Se jos jokin, on todella järkyttävää! Kuinka moni vie kissansa lopetettavaksi, kuinka moni heittää kissansa metsikköön tai antaa kitua kuoliaaksi loukkaannuttuaan tai sairastuttuaan? En tiedä teistä, rakkaat lukijat, mutta itse tiedän valitettavan monta tapausta jälkimmäisestä esimerkistä. Valitettavan monta..

Kuudes kohta. Onko kissa vaaraksi Suomen luonnolle? Luulen että jokainen suomalainen tietää vastauksen, mutta hyvin suuri osa kieltää asian täysin. Suomessa on lemmikkinä yli 2 miljoonaa kissaa, kulkukissojen määrää on vaikea arvioida, mutta niitä on paljon. Jokainen vapaaksi laskettu kissa voi tappaa useita matelijoita, nisäkkäitä ja lintuja päivässä (vaikka se saisi ruokaa isäntäväeltä), ja tämä tekee tietysti ison loven eläinkantoihin. Osa Suomessakin tavattavista, kissojen yleisimmistä saaliseläimistä on suojeltuja ja vähälukuisia. Kissat ovat ajan saatossa tappaneet sukupuuttoon useita lintu-, matelija- ja nisäkäslajeja. Tappavathan kissat toki tuholaisia (mm. hiiriä ja myyriä) jotka ovat varsin suurilukuisina Suomen luonnossa. Harmi ettei kissa ymmärrä, mikä eläimistä on uhanalainen.

Seitsemäs kohta. Kissa on koiran ohella yksi vaarallisimmista lemmikkieläimistä. Myös hevonen ja muut isot kotieläimet aiheuttavat vuosittain vakavia tapaturmia. Esimerkiksi Suomen luonnossa tavattavan kyykäärmeen purema on aiheuttanut yhden ihmisen kuoleman - viimeksi yli 30 vuotta sitten. Lemmikkeinä pidettyjen myrkkykäärmeiden harrastajapiiri on hyvin tiivis, ja myrkyllisiä eläimiä ei luovuteta vääriin käsiin. Tästä asiasta voin laittaa vaikka pääni pantiksi, vaikken kyseiseen "piiriin" kuulukkaan. Taas voidaan miettiä, mikä todella on haitallinen ihmiselle. (Ei muuten oikeasti kuulu eläinsuojelun toimenkuvaan, miettiä ihmisten turvallisuutta ;))

Nyt olen omaltakin osalta kumonnut listan. Kävin läpi hyvin pitkälti samoja asioita, joihin muutkin harrastajat ovat vedonneet, mutta tulipahan julki omakin näkemykseni.

En taa enkä alleviivaa, että kaikki suomalaiset eksoottisten eläinten harrastajat tietävät mitä tekevät. Mätämunia on joka kastissa. Enemmän olen kuitenkin huolissani Suomen rehottavasta villikissaongelmasta, pentutehtailusta ja mm. kanien ylitarjonnasta. Nämä asiat huolestuttavat paljon enemmän kuin se, etteikö suomalaisilla olisi riittävästi tietoa ja taitoa hoitaa eksoottisia eläimiä. Kuka tahansa, siis kuka tahansa löytää takuuvarmasti kaiken tarvitsemansa tiedon yleisimmistä eläinlajeista, joita on tällä hetkellä Suomenmaalla. Harvinaisimpien lajien kohdalla tietoa on ymmärrettävästi niukemmin, mutta sitäkin on olemassa - kun osaa etsiä. Suomessa on mittava joukko harrastajia, joilla on vuosien ja vuosien kokemus ja paljon tietoa takataskussa. Harrastus on hyvä aloittaa yleisimmistä, helpoimmista lajeista. Kun eksoottiset eläimet on ylipäätään tuttuja ja pääsee mukaan yhteisöön, on helpompi siirtyä vaativampaan lajiin.

Viitseliäisyys, vaivannäkö, omatunto, riittävät resurssit ja rakkaus eläimiä kohtaan on kaikki mitä tarvitaan - eläimen kun eläimen kohdalla.

On valtavan surullista, että kissoja, koiria, kaneja ja esim. viljakäärmeitä jaetaan kuin mainoksia, Suomessakin. Kaikki ihmiset eivät osaa asiaansa, ja kaikki eivät välitä eläinten hyvinvoinnista. Raha puhuu myös elävien olentojen kohdalla, mikä on valitettava tosiasia. Sitä ei kuitenkaan poista se, että kielletään tuhansia matelija-, sammakkoeläin-, selkärangaton-, kala-, lintulajeja ja erikoisempia nisäkkäitä. Tämä ei lisää tietoa, tämä ei lisää ihmisten (mm. näiden "tavan" kissa-koira-ihmisten) mielenkiintoa erilaisia eläinlajeja kohtaan, tämä ei auta luomaan positiivisia mielikuvia eikä vähennä turhaa pelkoa. Tämä ei ole hyvä myöskään itse eläimille, joiden hyvinvointia tässä haetaan. Vankeudessa on onnistuttu kasvattamaan hyvällä menestyksellä myös lajeja, jotka ovat nyttemmin luonnosta sukupuuttoon kuolleita. Kun ihmiset eivät osaa pitää huolta ympäristöstään, pitäisikö lajin antaa vain kadota maailmasta? Maailma on surullinen paikka elää, se tarvitsee eläimiä! Elämän monimuotoisuus, valtava kirjo erilaisia eläinlajeja jotka elävät täydellisesti sopeutuneena toinen toistaan erikoisempiin olosuhteisiin.. Ne kaikki tuovat valtavasti hyvää tähän maailmaan! Itse eläinrakkaana persoonana en voisi kuvitella elämää ilman eläimiä. Pidän myös eläimistä, joita en tunne nimeltä, joita en ole koskaan nähnyt silmästä silmään tai jotka asuvat toisella puolella maailmaa. Pidän eläimistä jotka ovat jo kuolleet sukupuuttoon metsästyksen, vieraslajien, saasteiden, maanviljelyn tai ihmisasutuksen vuoksi.

Arvostan elämää. Se on myös yksi perusteluni, miksi eksoottisten eläinten pitäminen vankeudessa on hyvä asia. Se takaa elämän, jota ei olisi ihmisen takia ja nyt myös ilman ihmistä.

Lisäksi haluan mainita, että jos nyt kielletään suuri osa eksoottisista eläimistä, se ei tarkoita että ihmiset noudattaisivat uutta lakia. Ei hyvä asia, ei tietenkään, mutta mielestäni yhtä väärin on riistää useille ihmisille rakas harrastus. Eläimiä pidettäisiin ja kasvatettaisiin laittomasti, eivätkä ne saisi tarpeen vaatiessa eläinlääkärin apua. Ulkomailla tämä onkin jo nähty: ainakin Belgiassa ja Norjassa on käytössä positiivilista, Hollannissa sellainen lienee vireillä. Kuinka kävikään?

"Salakuljetus tulisi lisääntymään merkittävästi kieltolistojen myötä. Lakkauttiko alkoholin kieltolaki alkoholin juonnin? Ei, koska ihmiset eivät pitäneet lakia oikeudenmukaisena. 

Norjassa matelijat ovat olleet pitkään kiellettynä. Tästä huolimatta maasta arvioidaan löytyvän noin 100 000 tällaista eläintä (3). Maassa lopetetaan säännöllisesti suuria määriä jopa terveitä ja hyvin hoidettuja eläimiä, joista monet ovat luonnossa uhanalaisia. On täysin selvää, että jos ihmiset eivät pidä tällaista kieltoa oikeudenmukaisena, sitä ei tulla noudattamaan."

(Lähde: http://papukaijat.wordpress.com/2014/02/22/kieltolaki-ei-ole-ratkaisu-elainten-hyvinvointiongelmiin/ )

Se, mitä Suomen eläinsuojelu tarvitsee, on yksinkertainen sanoa: Lisää tietoa. Eläinlääkärit tarvitsevat parempaa koulutusta, tavalliset kansalaiset tarvitsevat lisää valistusta ja eläinsuojelulakia pitää päivittää - uutta tietoa on valtavasti saatavilla, ja lakiin tulisi saada kirjattua eläimille kohtuullisemmat minimitilat sekä vaatimukset ylläpidon osalta. Tätä päivitystä tarvitsee kipeästi laaja joukko pieneläimiä. Myös kissojen pitoon, lisäännyttämiseen ja myymiseen voisi tulla jokin muutos. En tiedä kuinka se saataisiin aikaan tai onko se edes mahdollista, mutta se olisi todella tarpeen. Jos ainoastaan virallisilla kasvattajilla (tai edes jonkin kasvattajakurssin tms käyneillä) olisi kasvatusoikeus, kissojen heitteillejättö vähenisi runsaasti. 

Tavan maatiaiskissa kuuluu suorastaan Suomen identiteettiin. Kautta aikojen kissa on ollut hiiriä pyytämässä maatiloilla, talleissa ja navetoissa. En lähde keskusteluun sisä-/ulkokissoista, mutta haluan ilmaista huoleni ulkokissojen hyvinvoinnista. Kuinka moni tavallisen maatiaisen omistajista rokottaa, leikkauttaa ja terveystarkastaa kissansa tarvittaessa? Madotukset alkaa olla pikkuhiljaa kunnossa useilla kissoilla, mutta se ei riitä. Kissa on yhtä arvokas eläin kuin vaikka se kotisohvalla röhnöttävä koira, eikö vain? Ethän laskisi sitäkään ulos, liikenteen, myrkkyjen, koiranvihaajien ja petoeläinten armoille? Miksei kissalla ole yhtä suurta arvoa? Miksi se voidaan viskata ovesta ulos ja toivoa, että se palaa huomenna sisälle syömään ja nukkumaan?

Kysynpähän vaan: Miksi kissan elämä ja hyvinvointi on vähemmän arvokasta, vaikka sanot sen olevan rakas lemmikki ja pidät sille parhaana ratkaisuna antaa sen elää ulkona? Jos kissan parhaaksi on elää ulkona, miksi se sekarotuinen Musti sitten joutuu elämään sisällä? Jos tunsit piston sydämessäsi, kehotan hetken miettimään. Sen sijaan että loukkaantuisit ja "tulisit haukutuksi huonoksi omistajaksi", yritä ajatella rakentavasti. Yritä oppia. Sitä me kaikki teemme, päivittäin. Teemme virheitä, ja se on ok. Kunhan niistä vain oppisi jotain..

Pitäkää huoli eläimistänne, oli ne lajia mitä hyvänsä! Jos ei omatunto soimaa siitä, että kissan jättää heitteille (ei yhtäkuin ulkokissa), kanien antaa lisääntyä kuin kanit ja liskon asuttaa kurkkupurkkiin - jossain on jotain pahasti pielessä.

En tarkoittanut tästä saarnaa. En kirjoita raivon vallassa, ketään väheksyen tai kokien ylemmyyttä itsestäni. Olen viimeaikoina saanut palautetta kirjoitusasustani, ja lupaan jatkossa kiinnittää siihen suurempaa huomiota. Teksteistäni tulisi kuultaa läpi intohimo, rakkaus ja hurjan suuri kiinnostus eläimiä kohtaan. Tekstistäni ei pitäisi saada negatiivista kuvaa - en ole aina saarnaamassa enkä tahdo sanoillani satuttaa ketään. Haluan herättää keskustelua, haluan että tekstini jää mieleen ja se opettaa jotain. Toivon että ihmiset avaavat silmänsä näille asioille, ja miettivät sitä itsekseen. Vielä mahtavampaa olisi, jos avaisitte vielä omankin suunne ja toisitte mielipiteenne - asiasta kuin asiasta - esille. Jakakaa tietoa, mielipiteitä ja kokemuksia. Tukekaa toisianne, älkääkä lynkatko joukolla uusia harrastajia.

Kukaan ei siinä mitään häviä (no, hieman aikaa ja vaivaa ehkä), jos kysyy jotain tai vastaa kysymykseen. Kun tieto liikkuu ja leviää, ihmiset tulevat tietoisemmiksi ja eläinten kaltoinkohtelu vähenee. 

Äitini seropi, Muru

Kiitän, kuittaan ja kumarran. Mukavaa kevään jatkoa kaikille karvaisille, karvattomille, jalallisille ja jalattomille tovereille! ^^






- Mosse